Lahden Sibeliustalo ja Rosala Hitis, Viikinkikylä
 Sibeliustalon konsertti 21.10.2018. Kuva Sibeliustalon konserttisalista |  Konserttisali |
 Näkymä Sibeliustalon sisätilassa |  Näkymä Sibeliustalolta Vesijärvelle |
 Näkymä Vesijärvelle |  Näkymä Sibeliustalolta Vesijärvelle |
 Näkymä Vesijärvelle |  Sibeliustalon julkisivu |
Lahden, SibeliustalonSuomifilmi-konsertti 21.10.2018
Tämänkertaisen kokonaisuuden teemana oli vanha suomalainen elokuvamusiikki, ja sen pääorkesterina vuonna 1923 perustettu Ykspihlajan Työväen Soittajat.
Tapahtumapaikaksi oli valikoitunut Lahden Sibeliustalo, joka on toistuvasti nimetty maailman parhaiden konserttisalien joukkoon (The Sydney Morning Herald, The Guardian, The Wall Street Journal). Konsertin käsikirjoittajana toimii Heikki Kahila.
Tänä vuonna 95 vuotta täyttävä Ykspihlajan Työväen Soittajat on 25 -henkinen puhallinorkesteri, joka on pitkän historiansa aikana ehtinyt reissata maailmaa ristiin rastiin. Heidän seurakseen lavalle nousevat niin ikään Ykspihlajasta ponnistava solisti Sami Heinonen, pitkän linjan iskelmälaulaja Pirkko Mannola, tangokuningatar Heidi Pakarinen sekä aina yhtä energinen Dimitri Keiski. Konsertin juontaa kulttuurialan puuhamies Markku ”Mape” Veijalainen.
Sokkomatka; päiväretki Rosalan Viikinkikeskukseen 14.6.2018
 14.6.2018 Matkalla Rosalan Viikinkeskukseen. Lövön silta matkalla Kasnäsin satamaan |  Kasnäsin satamakuva, matkalla Kemiönsaareen, Viikinkikylään |  Kasnäsin satamassa odottelimme autolauttaa |
 Kohdepaikka Kemiönsaari, Rosala, lähtö Kasnäsin satamasta |  Valkoisia purjeita omassa ympäristössään - navigare necesse est |  Näkymät merellä matkalla Viikinkikeskukseen, taakse jää Kasnäsin satama |
 Matka Kasnäsistä Rosalaan kesti noin puolisen tuntia. Reitti kulki vehreän saaristoväylän kautta ja päätyi Rosalan vierassatamaan. |  Mikä sopiikaan paremmin suomalaiseen kesäiseen idylliin... |  Viikinkikeskuksen sisäänkäyntikyltti. Viikinkien toiminnasta on jäänyt Suomeen useita jäänteitä. Rosalan viikinkikeskus Kemiön saaristossa sijaitsee paikalla, josta on löydetty viikinkien kauppapaikka. |
 Viikinkeskuksen pienoisviikinkilaiva. Joissain viikinkilaivoissa päätellään, että laivassa soudettiin 16 airoparilla 30−32 soutajan voimilla. |  Jatulintarhan labyrinttimäinen kivipolku päällikön hallin kupeessa |  Viikinkikeskuksen piha-aluetta. Retkeen osallistui monta yhdistyksemme jäsentä ja olihan päivä säänkin puolesta aivan mahtava! |
 Kuvan keskellä näkyy Katapultti |  Viikinkikeskuksen rakennus jossa mm. myytiin matkamuistoja. Esillä oli myös viikinkiaiheisia esineitä. |  Kuvan etuosassa lasten leikkipaikat |
 Taustalla näkyy Viikinkipäällikön hautalaiva |  |  Päällikön halli Rodeborg |
 Viikinkikeskuksen opas Paul Wilson kertoo viikinkien historista. Meidän retken vetäjänä toimi Arja Koivisto (kuvassa vas.) Kiitos Arjalle hienosta ja mielenkiintoisesta retkipäivästä! |  Retkeen osallistujat kuuntelevat keskuksen erinomaisen oppaan, Paul Wilsonin esitelmää. |  Viikinkipäällikön halli Rodeborg. Halli sijaitsee keskeisellä paikalla jossa se hallitsee koko aluetta |
 Rodeborg hallin näkymää sisältäpäin |  Saarella on oma panimo (Rousal Brygghus), jonka valikoimaan kuuluu yli 20 olutlaatua. Pelkästään päällikön hallissa olutta kulutetaan vuodessa 500-600 litraa, mutta panimo tuottaa huomattavasti suuremman määrän mantereella myytäväksi. Sisäkuva Viikinkipäällikön hallista Rodeborg |  Historiakatsauksen jälkeen pääsimme nauttimaan saaristolaishenkistä lounasta päällikön hallissa (kalakeittoa ja saaristolaisleipää sekä mahdollisuus maistaa paikallisen panimon olutta). |
 Kierroksen kruunasi valtavan kokoinen viikinkilaiva Alvilda. Ejvind Stillin piirtämä liki 16 metrin pituinen ja 4,5 metrin levyinen alus ja 14 airon ja ison raakapurjeen voimin kulkeva Alvilda. Alus ostettiin Rosalaan Viron Saarenmaalta, josta se haettiin vesiteitse. Tanskalaista esikuvaa jäljittelevä vene nimettiin teemaan sopivasti olutkasteella ruotsalaisen kuninkaantyttären ja naissoturin mukaan "Alvildaksi". |  Vanha pääkallo osoittaa uhrialttarin paikan Viikinkikylän muinaispolulla |  Helga-kappeli on rakennettu aivan kallion laelle ja kappelilta aukesikin kaunis näkymä suoraan merelle. |
 Kappelissa oleva alttari. Alttaritaulussa Jeesus on esitelty mahtimiehenä, toisin kuin kristinuskon alttaritauluissa yleensä. |  Kastemalja kappelin sisällä |  Erillinen iso alttaritaulu |
 Näkymä Kappelin mäeltä viikinkikylän piha-alueelle |  Näkymä kappelin mäeltä alas merelle |  Idänkävijän talo sijaitsee kalliorinteessä. Rakennuksen julkisivu |
 Idänkävijän talon sisäistä interiööriä. Tilassa tuoksui savu ja tervan haju. |  Kuvassa Viikinkien asemuseo. Esillä oli mm. rengashaarniskaa (liivi) jonka paino vaihteli 10- 20 kg:n välillä. Rengashaarniska saattoi sisältää jopa 15,000–45,000 rengasta. |  Viikinkien varustuksia. Viikinkien kilpi oli pyöreä, noin metrin kokoinen ja laudoista koottu. Tavallisimpia hyökkäysaseita olivat miekka sekä monenlaiset keihäät ja kirveet, mutta viikingit käyttivät myös jousia ja nuolia. Vyöhön kiinnitettiin nahkatuppi, jossa pidettiin leveää veistä |
 Viikinkinaisen varustus.Naisiakin seurasi viikinkimiehiään ryöstöretkille. Korkeasäätyisillä naisilla oli ylelliset olot, mistä kertovat joidenkin saamat mahtavat venehautaukset ja riimukirjoitusten kuvaukset itsenäisistä naispuolisista maanomistajista ja rakentamisen rahoittajista |  Viikinkien päähineitä, miekkoja ja kilpejä. Varakkaimmilla viikinkisotureilla oli polvista kaulaan ulottuva rengashaarniska ja muilla todennäköisesti nahkainen sotisopa. Jotkut käyttivät puolipallon tai kartion muotoista rautakypärää, jossa oli nenänsuojus. Toiset käyttivät päänsuojana ehkä nahkakalottia. Viikinkien kilpi oli pyöreä, noin metrin kokoinen ja laudoista koottu. Tavallisimpia hyökkäysaseita olivat miekka sekä monenlaiset keihäät ja kirveet, mutta viikingit käyttivät myös jousia ja nuolia. Vyöhön kiinnitettiin nahkatuppi, jossa pidettiin leveää veistä. Vas.kulmassa palahaarniskaliivi. |  Viikinkien miekkoja kilpineen.Viikinkimiekka oli alkuaikoina yksiteräinen ja myöhemmin kaksiteräinen. Teriä taottiin joskus damaskointitekniikalla, jolla ne saatiin kestäviksi ja vaikuttavan näköisiksi. Miekkoja tehtiin teräksestä ja raudasta, ja ne koristeltiin hienosti, etenkin kahvaosa. Huotra oli puinen, nahalla päällystetty, ja siinä oli kangas- tai villavuoraus sekä metallinen kenkäin suojaamassa miekan kärkeä. Kuvan oik.reunassa rengashaarniska. |
 Retkeen osallistujat matkalla kotiinpäin |  Merilintuja, olisiko Haahkoja? |  Aurora lautan pelastusrengas |
 Linja-auto jolla matkasimme saarelle |  Näkymiä matkan varrelta, takaisin kotiin |  Kauniita merimaisemia, kauniissa kesäsäässä |
 Paluumatkalla häämöttää Kasnäsin satama |  Kotimatka taittuu Lövön sillan yli |  Tekstin kirjoittajan ja valokuvaajan (A-M Grims) selfie |
Yhteystiedot & aukioloajat – Rosalan Viikinkikeskus
Rosalan Viikinkikeskus – Ikkuna rauta-ajan Suomeen
Päiväretki Viikinkylään 14.6.2018.
Rosalan Viikinkikeskus sijaitsee Rosalan kylässä Kemiönsaarella, Lounais-Suomen saaristossa. Matka oli lautalla Aurora, Kasnäs-Hiittinen-Kasnäs.
Rosalan saarelle pääsee Kasnäsista lähtevällä maksuttomalla yhteysaluksella ympäri vuoden. Lauttamatka kestää 30 minuuttia, ja lautalta on 5 km matkaa Viikinkikeskukseen
Rosalan Viikinkikeskus on museo ja vierailukeskus, jonka pääasiallinen tarkoitus on esitellä saariston ja Suomen rauta-aikaista historiaa. Keskuksen syntymävuodeksi voidaan kutsua vuotta 1992, jolloin me Kirkonsalmen arkeologisten kaivausten inspiroimina rakensimme ensimmäisen rekonstruoidun viikinkitalon, pitkätalo Farmansgårdenin (Idänkävijän talo). Tämän jälkeen monen monta rakennusta ja muuta rekonstruktiota on nähnyt päivänvalon, ja tätä kirjoittaessa viikinkikylän opaskartalla on 30 toinen toistaan mielenkiintoisempaa kohdetta, kaikkea mahdollista työn alla olevasta riimukivestä viikinkikylän ylpeyteen, komeaan päällikön halli Rodeborgiin.
Viikinkikeskuksen omistaa ja toiminnasta vastaa toisen polven perheyrittäjä Paul Wilson. Kaikki kehitystyö tapahtuu museo- ja matkailutoiminnan tuloilla, ilman ulkopuolista tukea. Museon pääsymaksut käytetään lyhentämättöminä näyttelyiden ja viikinkikylän ylläpitoon ja kehittämiseen.
Rosalan Viikinkikeskus Oy:lla on myös pieni matkatoimisto Rosalassa, joka muun muassa vastaa matkojen varauksista Rosalan lisäksi myös Bengtskärin majakalle. Teemme yhteistyötä useimpien paikallisten toimijoiden kanssa Hiittisten saariston alueella.
Viikinkiaika on historiallinen ajanjakso (800-1050 j.Kr), joka Suomen historiassa on osaksi yhtenäinen rauta-ajan kanssa.
Rauta-ajalla kulki kansainvälinen kauppareitti, oikea Eurooppatie, Suomen eteläisen saariston läpi. Kun viikingit 800-luvulla alkoivat liikkumaan merten yli reitti sai nimekseen Austrvegr – Idäntie. Myöhemmin reittiä käyttivät myös mahtavat Hansa-kauppiaat ja kuninkaat, sekä kirjava joukko merirosvoja, jotka tekivät elämän epävarmaksi sekä merillä että maissa.
Tuhat vuotta sitten viikingit matkasivat usein Idäntietä pitkin suuriin markkinapaikkoihin Novgorodiin, Konstantinopoliin ja Bagdadiin. Heidän matkansa kulki ulkosaaariston halki, ja Hiittisten ja Rosalan välinen salmi, silloiselta nimeltään Örsund, oli tärkeä satama ja kauppapaikka.
Vanhassa tanskalaisessa asiakirjassa on selostettu purjehdusreitti Tanskasta Ruotsin rannikkoa pitkin Ahvenanmaalle, sieltä Hiittisiin, Hankoon ja Rääveliin eli nykyiseen Tallinnaan. Samaa reittiä käyttivät myös viikingit. Heidän lopullinen päämääränsä oli kuitenkin Mustallamerellä tai Kaspianmerellä. Asiakirjassa on lueteltu paikannimet, mutta ei tarkkoja tietoja etäisyyksistä tai suunnista. Se kuvaa hyviä yöpymis- ja satamapaikkoja tai paikkoja, joissa on hyvä odotella tuulten kääntymistä. Kesäisin rannikon asukkaat kävivät kauppaa idäntiellä purjehtivien muukalaisten kanssa – ja heitä riitti. Kaupankäynti tapahtui ulkosaaristossa, ei – kenenkään maalla, koska mantereella olevat talot ja kylät olivat suojattomia ja alttiita vihollisen hyökkäyksille. Sinne ei haluttu päästää ahneita vieraita. Matkaajille saatettiin kaupata elintarvikkeita ja luotsipalveluja, koska sokkeloisessa saaristossa purjehtiminen oli reittejä tuntemattomalle hengenvaarallista.
Muisto viikingeistä, jotka asettuivat eri saarille asumaan, elää voimakkaana legendoissa sekä monissa paikannimissä Idäntien varrella.
Sokkomatka; päiväretki Rosalan Viikinkikeskukseen 14.6.2018
Kun Helsinkiä ei ollut.
Kun Turku oli pahainen markkinapaikka.
Kun suurin osa suomalaisista asui metsissä ja palvelivat Ukko-jumalaa.
Kun tiet olivat tiettömiä, vain polkuja siellä täällä.
Kun maailmankartat kuvasivat Suomea aaltomaisena linjana jossain Pohjoisnavan tienoilla.
Viikinkitalon savui-
sessa hämärässä
Viikinkinaiset huolehtivat kodin
tehtävistä sillä aikaa kun miehet
viipyivät kaupparetkillään.
Naiset viljelivät pellavaa,
keritsivät lampaat, pesivät villan
ja karstasivat sen. He kehräsivät
Ja kutoivat kangaspuilla sekä om-
pelivat villavaatteita, sillä talvella
piti olla lämmintä yllä.
Lapset auttoivat talon töissä.
Emännän apuna olivat myös
vanhukset ja orjat.
Emäntä piti itsellään kaikki talon
avaimet, ne olivat hänellä vyö-
täisillä arvon merkkinä.
Pimeinä talvikuukausina jou-
duttiin elämään varsin eristäyty-
neenä. Tulisija oli talon keskus.
iinä paistettiin leivät, paahdettiin
lihapalat ja keitettiin rauta-
padassa puurot. Se antoi valoa ja
ämpöä. Sen ääressä valmistettiin
vaatearkut, vuoltiin kirveen-
varret, paikattiin kalaverkot ja
pelattiin tammi- ja kuulapelejä.
Tulen loimussa vanhukset kertoi-
vat menneistä ajoista ja juma-
lista, kuten Torista, joka taivaan-
kantta vasaralla paukuttaen
synnytti salamoita ja ukkos-
myrskyjä. Hän on antanut
nimensä yhdelle viikonpäivistä;
Torstai, torsdag, on Torin päivä.
Myös tiistai (tisdag), keski -
viikko (onsdag) sekä perjantai
(fredag) ovat saaneet nimensä
umalilta Tyr, Oden ja Frigg.
Rosalan viikinki-
taloissa matkaat
muinaiseen aikaan
Rosalan viikinkitaloissa siirryt
hetkeksi menneisyyteen. Vahva
tervan tuoksu, hämäryys ja
katossa leijuva savu herättävät
aistisi kun astut ovesta sisään.
Kosketat pehmeitä lampaan-
taljoja, veisteltyjä puupintoja ja
karkeita savisia ruokakulhoja
kun tutustut tuhannen vuoden
takaiseen kotiin.
Mietit, miltä tuntui asua
jyhkeässä puutalossa, olla
perheen ja kyläyhteisön jäsen
siinä muinaisessa maailmassa
jossa turvekatot ja puujumalat
kuuluivat arkipäivään?
Rekonstruoidut
rakennukset ja
muinaisjäännökset
Rosalan Viikinki-
keskuksessa
Päällikön halli oli viikinkiasutuksen tärkein rakennus. Se toimi paitsi päälllikön asuintalona ja edustustilana myös uskonnollisten menojen ja juhlien keskuksena. Rodeborgissa järjestetään nykypäivänä tunnelmallisia Päällikön Pitoja, katso lisätietoja täältä. Hallissa on myös mahdollisuus yöpyä, vuoteita on yhteensä 35 kolmessa erillisessä huoneessa sekä seinän viertä kulkevissa alkoveissa. Penkkien takana on laverit joiden pehmeät patjat on verhoiltu pellavakankaalla. Lue lisää yöpymisistä. Opaskartta – Rosalan Viikinkikeskus
Uhrialttari, riimukaiverrus ja haudan reunakivetys
Kaikki pakanalliset uhrialttarit tuhottiin kristinuskoon siirtymisen myötä ja tilalle rakennettiin kirkkoja. Hautoihin ei yleensä kajottu, ja sen takia meidän päiviimme on säilynyt suuri määrä röykkiöhautoja. Vainaja asetettiin kalliolle reunakivetyksen sisäpuolelle ja päälle kasattiin kiviä ja joskus myös maata.
Arkeologinen koekuoppa työkaluineen
Kulttuurimaakerros on saaristossa hyvin ohut. Kyrksundetin viikinkisataman kaivauksissa useimmat esineet löytyivät 10-20 cm syvyydestä. Maa kaivetaan varovasti pois ja seulotaan lopuksi, jotta pienimmätkin löydöt saadaan talteen.
Viikinkiaikana pidettiin pieniä omenapuutarhoja, väinönputki- ja nokkostarhoja sekä vihannestiloja, joissa tärkeimpiä kasveja kasvatettiin. Kesällä ja syksyllä käytettiin luonnollisesti tuoreita vihanneksia ja lehtiä, ja suuri osa niistä kuivatettiin tai säilöttiin etikassa säilyäkseen talven yli.
Ensimmäiset kesykanat tulivat Pohjoismaihin jo rautakaudella. Viikinkit toivat Suomeen useita rotuja, pääasiallisesti Välimeren maista, Lähi-idästä ja Aasiasta. Nykyiset maatiaisrodut ovat peräisin viikinkiaikana Suomeen tulleista kanoista.
 Viikinkikeskuksen jatulintarha |
Jatulintarha on kivien reunustama polku, labyrintti, joka johtaa kuvion ulkoreunalta sen keskelle. Tyypillinen jatulintarha on halkaisijaltaan noin 10 metriä. Jatulintarhoja löytyy eri puolilta Pohjois-Eurooppaa, ja suurin osa niistä löytyy Suomesta.
Vanhimpia jatulintarhoja on arveltu jopa pronssikautisiksi. Useimmat niistä ovat kuitenkin historiallisella ajalla tehtyjä, tuoreimmat mahdollisesti vasta 1900-luvulta.
 Riimukiven replika |
Riimukivet
Eri puolilta Skandinaviaa löytyy runsaasti riimukiviä, joihin on tallennettu viikinkiretkien osanottajien nimiä. Olemassa on myös riimukiviä, jotka kertovat näillä retkillä kuolleiden nimiä sekä rahoittajan nimen. Riimukivet on kirjoitettu vanhoilla germaanisilla ja skandinaavisilla aakkosilla riimuilla. Riimukiviä on eniten Keski-Ruotsissa, missä niitä pystytettiin viikinkiajan loppuvaiheessa 1000-luvulla. Riimukirjaimet ovat germaaninen muunnelma latinalaisista aakkosista. Varhaisimmat tunnetut riimukirjoitukset on löydetty Tanskasta, ja ne ajoittuvat 200-luvulle. (roomalainen rautakausi).