Krekilän Myllyn kesäteatteri "Pokka pitää"

Krekilän Myllyn Kesäteatteri  POKKA PITÄÄ 7.7.2019

Krekilän mylly sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Krekilän kylässä Kuivakosken partaalla.
Mylly ympäristöineen on jo nähtävyys sinänsä, mutta kesäteatteri on esittänyt jo vuodesta 1981 myllyllä hauskoja ja vauhdikkaita näytelmiä.

Varhaisin tieto vesimyllystä Suomessa on aurajoen Halisten koskesta vuodelta 1252, mutta jo keskiajalla tiedetään myllyjen jauhaneen Loimaan seudulla. Vuodelta 1413 on säilynyt varhaisin kirjallinen merkintä loimaalaisesta myllystä. Kesäteatterimme joen varrella on ollut myllytoimintaa jo ainakin 1600-luvulta saakka.

Myllytoiminta

Krekilän myllyn sijaintipaikka poikkeaa tyypillisestä loimaalaisesta jokimaisemasta. Poikkeavuus johtuu lähinnä jyrkkärantaisesta ja korkeasta koskesta, joka tuo mieleen Lapin jylhät putoukset. Paikalla on ollut mylly lähes parisataa vuotta ehkä kauemminkin. Myllyn varhaisempia vaiheita ei ole tutkittu. Krekilän Kuivakoskessa on 1700-luvulla ollut ainakin kaksi myllyä, jotka molemmat ovat olleet yhteismyllyjä. 1800-luvulla tehdyn myllyluettolon mukaan Kuivakoskessa oli kaksi myllyä, Pappisten mylly ja Hakosuon mylly ja molemmat myllyt olivat jalkamyllyjä ja niissä oli yksi kivipari. 1800-luvun loppupuolella oli myllyt todennäköisesti muutettu ratasmyllyiksi ja ne olivat omistussuhteeltaan tyypillisiä lahkomyllyjä, osakkaita 9 – 11. Myllylahko ei omistanut koneistoa eikä laitteita, vaan ne kuuluivat myllärille.. Lahkokunta toi kyllä paikalle rakennustarvikkeet, myllyn, tammen ja sillan tekoon, mutta työn kustansi mylläri.

Talkootanssit ja kesäteatterin alku

Nykyinen myllyrakennus on rakennettu vuosina 1916-1917 entisen palaneen tilalle. Saha valmistui 1920 ja rakennuttajana toimi Ypäjältä kotoisin oleva Kalle Virta. Kalle Virran aikana myllyssä oli yksi 25 hevosvoiman tehoinen vesiturbiini. V. 1930 mylläriksi tuli Toivo Lindgren ja hän asensi myllyyn toisen, 60 hevosvoimaisen vesiturbiinin. Lindgren oli muutenkin ammattitaitoinen monella alalla, mylläri, sahuri, sähkömies ja konekorjaaja ja vielä lisäksi erinomainen soittaja ja viihdyttäjä. Hänen aikanaan mylly ja saha toimivat vilkkaasti. Keväällä 1972 Toivo Lindgren sai surmansa auto-onnettomuudessa. Tähän loppui myllyn toiminta.

Vuonna 1980 Loimaa-Seuran sihteeri, agronomi Riitta Jumppanen kirjoitti MTV:lle kirjeen, tarjoten Krekilän myllyä ohjelman ”Talkootanssit” tekoon. Talkoita kuvattiin kahtena päivänä ja talkoissa oli 150-160 henkeä työssä. Nyt kun myllyvanhus oli saatu kuntoon päätettiin hyödyntää sitä ja sen ympäristöä ja näin sai alkunsa kesäteatteri toiminta.

Eero Tuomolan kirjoittama näytelmä ”Kuttujaolla” sai ensi-iltansa kesällä v.1981 ja esitettiin myös seuraavana vuonna. Tästä sai alkunsa jokakesäinen kesäteatteriesitys. Vuodesta 1984 on teatteriesitysten toteuttamisesta vastannut Krekilän-Pappisten näytelmäpiiri ja ohjelmistossa on ollut monenlaista esitystä, joiden valintakriteerinä on ollut hauskuus ja yleisön mielenkiinnon ylläpitäminen. Näytelmät ovat välillä jotenkin liittyneet myös myllyyn mm.
”Myllyn tarina”,” Myllybaari”, ”Ulvova mylläri”, ”Kaunis myllärintytär”, ”Tukkijoella” sekä ”Kruunuhäät”.

 

 

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,
omani on Hiiden vuoren kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie,
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino